Viime viikonloppuinen reissu ei ollut mitenkään hartaammin suunniteltu taikka itsestäänselvyys. Viime tiistaina tuli ihan vain heitettyä äitipuolelle Päiville, että mitäs ens viikonloppuna, olis esim Meripäivillä Roxette esiintymässä..
Piakkoin huomattiin Kristiinan kanssa, että odotettiin yllättävän paljon Popedaa. Jengin valuttua Happoradion jälkeen teltasta ulos kaljateltoille, me syöksyttiin eturiviin, ja siinä pysyttiin. Aiemmin oltiin puhuttu kaiken maailman milffeistä, ja Popedan keikan jälkeen pystyi vain todeta, että Costello on siis ehdottomasti dilffi.
( Niille jotka eivät siis tätä merkitystä tajua, dilf = Dad I Wanna Fuck. )
Popeda veti kiistatta hyvän keikan. Jo ensimmäisten biisien aikana huomattiin, että Pate ja Costello katsoi meitä todella usein. Ei siis vain mitään pikaista vilkaisua, vaan pitkään, ainakin parikymmentä kertaa. Ei kyllä syytä keksitty. Pate ei kertaakaan käynyt edes toisessa laidassa kunnolla, mutta meidän eteen eksyi kymmenisen kertaa lanteita heiluttelemaan, kyllä nauramaan sai!
Bändin poistuttua lavalta me rynnättiin bajamajoihin, kun oli tuatanoinni nestettä nautittu. Takasin ovelle kerkesi vielä näkemään encoret. Oli paikalla muutama muukin..
Päivi jäi vielä Kotkaan, me kaks jatkettiin jo samana yönä takaisin Tampereelle. Vasta kun oli ajettu ainakin 10km satamasta poispäin, tajusin että välke taivaalla ei olekkaan enää discovaloista vaan ihan salamoi. Eipä tainnut olla uutinen, mutta oli siinä tunnelmaa istua auton takapenkillä ja katella vaan ikkunasta sitä välkettä, ja tuli hyvä fiilis jo siitäkin että oli päässyt 9 vuoden tauon jälkeen käymään kotikaupungissa.
Aamukuudelta oltiin perillä Tampereella, kyllä sillon oli jo uni ihan kelvollinen idea.
Ensi vuonna uusiks, perkele!
No Päkähän sitten innostui. En oikeastaan itse edes uskonut sen toteutuvan, sillä yleensä kaikki mistä porukat innostuu, peruuntuu viimetipassa. Seuraavana päivänä Päkä olikin jo varannut meille 5:n hengen asuntovaunun reissua varten.
Torstaina taas Päville ja faijalle tuli aika paha riita, faija painui mökille ja tästä kostoksi Päivi heitti mut tyynen rauhallisesti taivasalle. Tärkeimmät kamat kasaan, ja kun olin lähtövalmis, Päivi ilmoitti että otan myös kanin mukaan. Yleensä kun Päivi on heittänyt mut pihalle, se on kestänyt päivän tai pari, joten en varautunut Tasku-pupun lähtevän messiin.
Vaan eipä minulla ollut vaihtoehtoja. Eikä ehjää kantokoppia.
Nopeasti Taskulle valjaat päälle ja teen sille pesän käsilaukusta. Soitin Kristiinalle onnistuisiko yöpaikka, ja Krisse lupasi pelastaa mut töistä päästyään. Tätä odotellessa menin Koskipuistoon. Tasku otti reissun yllättävän rauhallisesti, juoksenteli valjaissa puiston nurmikolla ja nukkui.
Kaneille allergisena Krisse keksi Taskulle hoitopaikan, ja niin jatkettiin Hervannan suunnille ja sieltä Kristiinalle kuuntelemaan musaa ja nukkumaan.
Aamulla Päivi soitteli naureskellen, missä olin. Parin mutkan kautta päädyttiin minä, Krisse ja Päkä hakemaan asuntovaunua, ja saatiin vielä taivuteltua Kristiinakin lähtemään Meripäiville. Pikku pähkäilyn jälkeen tämäkin suostui, ja reissu alkoi.
Päivän aikataulu teki jo alkuunsa selväksi, että Roxettea ei kerettäisi nähdä, joten päätettiin etsiä vain jotkin illanistujaiset.
Perjantai-iltana ei kummempia tapahtunut. Ainoa vähän legendaksi jäänyt oli väittely asiasta, että kun naiset ihan tieteellisesti todistetusti vetävät puutteessa suklaata, niin samassa testissä kävi ilmi että miehet vetävät jotain suolaista. Päivi meni sitten pöytään tunkeutuneelle ällötysrandomille kyselemään, että " ai jos naisia panettaa, vedäksä sitte suolakurkkuu?!"
Lauantaina ensin istuskeltiin päivä "kotitekoisella matkaterassilla". Kannettiin pöytä ja muovituolit pakun perästä vaunun viereen. Me siis oltiin parkkeerattu koko Peugeot Boxer + asuntovaunu-systeemi puistokadulle, mitä sitä turhia leirintäalueita etsimään.. Hahha..
 |
| Krisse & minä |
Vaan monista ohikulkijoiden katseista, yksi pappa kiinnitti eniten huomiota. Naureskeltiin, että kummiskin soittaa poliisit.
Noin kymmenen minuuttia tämän jälkeen paikalle kaasutti moottoripyöräpoliisi. Sydäri meinattiin saada. Kaikille nousi sekunnissa vitutus päälle. Poliisi ajoi kohdalle, hidasti ja katsoi.
Mutta vaan kohdalle kun pääsi, tämä näytti peukkua ja jatkoi matkaa. Hetki naurettiin!!
Sitten olikin terassille siirtymisen vuoro. Torilta tuli ostettua myös vakioksi muodostuneen Kivakoru.fi:n kojusta uusi sormus.
Noin kymmenen minuuttia tämän jälkeen paikalle kaasutti moottoripyöräpoliisi. Sydäri meinattiin saada. Kaikille nousi sekunnissa vitutus päälle. Poliisi ajoi kohdalle, hidasti ja katsoi.
Mutta vaan kohdalle kun pääsi, tämä näytti peukkua ja jatkoi matkaa. Hetki naurettiin!!
Sitten olikin terassille siirtymisen vuoro. Torilta tuli ostettua myös vakioksi muodostuneen Kivakoru.fi:n kojusta uusi sormus.
Juotiin yhdet virkistävät ja kuolattiin tätä herra laulaja-kitaristi Tommy Huovista, käytiin safkaamassa ja alettiin siirtyä Meripäiväareenalle päin. Lavalla tällöin rallatteli (einiiinhyvin) Mikko Herranen ja tämän jälkeen Happoradio, jonka liveshow ei myöskään suuremmin vakuuttanut, vaan ote biiseihin oli löysä ja jätkät vaikuttivat itsekin kyllästyneen niihin.
Piakkoin huomattiin Kristiinan kanssa, että odotettiin yllättävän paljon Popedaa. Jengin valuttua Happoradion jälkeen teltasta ulos kaljateltoille, me syöksyttiin eturiviin, ja siinä pysyttiin. Aiemmin oltiin puhuttu kaiken maailman milffeistä, ja Popedan keikan jälkeen pystyi vain todeta, että Costello on siis ehdottomasti dilffi.
( Niille jotka eivät siis tätä merkitystä tajua, dilf = Dad I Wanna Fuck. )
Popeda veti kiistatta hyvän keikan. Jo ensimmäisten biisien aikana huomattiin, että Pate ja Costello katsoi meitä todella usein. Ei siis vain mitään pikaista vilkaisua, vaan pitkään, ainakin parikymmentä kertaa. Ei kyllä syytä keksitty. Pate ei kertaakaan käynyt edes toisessa laidassa kunnolla, mutta meidän eteen eksyi kymmenisen kertaa lanteita heiluttelemaan, kyllä nauramaan sai!
Bändin poistuttua lavalta me rynnättiin bajamajoihin, kun oli tuatanoinni nestettä nautittu. Takasin ovelle kerkesi vielä näkemään encoret. Oli paikalla muutama muukin..
Päivi jäi vielä Kotkaan, me kaks jatkettiin jo samana yönä takaisin Tampereelle. Vasta kun oli ajettu ainakin 10km satamasta poispäin, tajusin että välke taivaalla ei olekkaan enää discovaloista vaan ihan salamoi. Eipä tainnut olla uutinen, mutta oli siinä tunnelmaa istua auton takapenkillä ja katella vaan ikkunasta sitä välkettä, ja tuli hyvä fiilis jo siitäkin että oli päässyt 9 vuoden tauon jälkeen käymään kotikaupungissa.
Aamukuudelta oltiin perillä Tampereella, kyllä sillon oli jo uni ihan kelvollinen idea.
Ensi vuonna uusiks, perkele!
