Avaudutaan sitten tänne, puuh.
Aika moni (moni kuudesta lukijasta, woohooo<6969) varmaankin huomannu että mun päivittely on vioittunut ja pahoin.
Viimeaikoina kaikki on vaan hajoillu niskaan, samaa tahtia kuin on saatu korjattuakin. Aika kovalla tahdilla siis.
Vihdoin pääsi muuttamaan siis.. oon hyvin saanut hankittua huonekaluja yms pikkubudjetilla, ja mun kämppä on aika kiva, Kaleva-meiningillä. Kaverin kanssa meillä on puoliksi tämä, ja kaverin poika 5v asuu samassa. Halpa vuokra, siihen nähden iso kämppä hyvällä paikalla. Oon kiintynyt tähän. Mutta, mulla tulee nähtävästi jatkuvasti ongelmia "oikeudessa" asua täällä, faijan&äitipuolen puolelta. Kiristystä yms muuta paskaa, vaikka itse äp mut käski edellisestä kämpästä pois - mä ilmoitin lähteväni ilomielin, kun sain tän samana iltana hoidettua. Nyt koettavat saada mut sinne takaisin, vaikka ovat jo purkaneet mun edellisen huoneen niin että siskopuolella on tuplaiso kämppä. Ei se mua haittaa, mutta meininki on epäreilu. Faija lupasi auttaa mua rahallisesti jos muutan - täällä sitä ollaan, ja nyt mun pitäisi saada maksettua vuokrat, ruuat, menot, ylipäätään kaikki, itse. Vaikka faija ite ei tosiaan tiukilla ole.. Ja rahaa mulle tulee virallisesti tasan lapsilisät, ja epäsäännöllisesti ja -virallisesti mun ripsiasiakkaista. Ei niillä paljoa kuussa kruisailla.
Onhan mulla säästöjä, itsetienattuja viime vuodelta. Niitä en vaan todellakaan meinannut käyttää maitoon ja leipään, vaan ehkäpä jonkun muiston toteuttamiseen, matkaan, johonkin. Mitään asumistukia en voi hakea, koska mä olen alivuokralaisena.
Koulu lähtenyt hienosti käyntiin..tai miten sen nyt ottaa. Siellä on itse kukin hermo kireällä meidän koulun pikku temppuiluihin ja ihan tajuttomaan kiskurointiin. Esim. jätin palauttamatta työhyvinvointi-esseen. 50e pitää siitä hyvästä kuulemma maksaa koululle. Ei vielä, mutta pitää. Ylimääräistä rahaahan mulla sattuukin olemaan niin vitusti. Joo olisi pitänyt palauttaa, tiedetään.. mutta minkäs vittu teet, kun kone ei suostu avaamaan jotain vitun open officea. Ja ne joilla on masennusoireita ollut, tietävät kuinka vitun ylitsepääsimättömältä moinen säätö tuntuu, kun ei voisi kiinnostaa yhtään mikään.
2 meidän neljästä opettajasta on todella alentavia. Molemmat 2 ohjaavat meitä asiakaspalvelussa, toinen onneksi todella harvoin, toinen noin päivän viikossa. Niinä päivinä ei onnistu about mikään muu kuin itkeminen, meitä kohdellaan kuin paskaa = kaikilla motivaatio 110%, eh.. joten nytkin pidin 3 päivää omaa vapaata tällä viikolla. Ainoa päivä siis koulussa oli tänään, yhtä helvettiä koko päivä. Jo menomatkalla paniikkikohtaus, mutta ei ollut vaihtoehtoja. Olin onneksi järjestäjänä, sai sentään rauhassa viikkailla kappoja ja niskaliinoja kädet sheikaten..
Muut päivät oonkin vaan surkutellut kotona kissan ja kanin kanssa piirrellen tatuointimalleja ja niitä toteutellen, siivoten, soittaen ja sanoja kirjoitellen, musiikkia kuunnellen ja silloin tällöin lonkeroa naukkaillenn.. säälittävää. Ja joka päivä hankin itselleni vaan lisää morkkiksen aihetta koulusta.
Kelvoton tunne.. mulle on kyllä joka syksy tullut aivan järkyt kaamosmasikset, ei vaan ikinä näin pahoja, että tuijotan vaan ikkunasta vaikka tunnin putkeen ja kuulen vaimeasti taustalla soivan jonkun rokkiballadin. Mä en saa mitään järkevää aikaiseksi, en edes lekurille menoa vaikka kaikki sinne passittaa.
Nyt alkoi mietityttää, miksi mä tätä kaikkea tänne vuodan? Haluanko mä tosiaan vaan purkaa tän kaiken? Haenko mä sääliä vaiko jotain empatiaa? Ehkä, ehkä. Vaikka mitä väliä tuolla oikeastaan on. Tuskin kukaan tätä jaksaa kokonaan lukea. Paitsi sinä.
Mä vaan stressaan. Stressaan, panikoin ja stressaan. Ja siitä seuraa vaan lisää paniikkikohtauksia, joista olin kesällä jo päässyt kuukausiksi eroon. Ja tässä sitä ollaan, viikko sitten ne alkoi taas.
Vittusaatana.
(Edellisen ja seuraavan linkin biisit merkkaa mulle tosi paljon. Nämä 2 jos jotkut saa mut rauhoittumaan enemmän kuin mikään muu.)
Muttei ihan ilman ilojakaan mennä; viikonlopuksi taas Hyvinkäälle keikkoja katsomaan, sitä seurv torstai alkaa Tango Pirates-minikiertue. Niistä mä lupaan kirjoittaa.
Sori & adios tältä erää.
Aika moni (moni kuudesta lukijasta, woohooo<6969) varmaankin huomannu että mun päivittely on vioittunut ja pahoin.
Viimeaikoina kaikki on vaan hajoillu niskaan, samaa tahtia kuin on saatu korjattuakin. Aika kovalla tahdilla siis.
Vihdoin pääsi muuttamaan siis.. oon hyvin saanut hankittua huonekaluja yms pikkubudjetilla, ja mun kämppä on aika kiva, Kaleva-meiningillä. Kaverin kanssa meillä on puoliksi tämä, ja kaverin poika 5v asuu samassa. Halpa vuokra, siihen nähden iso kämppä hyvällä paikalla. Oon kiintynyt tähän. Mutta, mulla tulee nähtävästi jatkuvasti ongelmia "oikeudessa" asua täällä, faijan&äitipuolen puolelta. Kiristystä yms muuta paskaa, vaikka itse äp mut käski edellisestä kämpästä pois - mä ilmoitin lähteväni ilomielin, kun sain tän samana iltana hoidettua. Nyt koettavat saada mut sinne takaisin, vaikka ovat jo purkaneet mun edellisen huoneen niin että siskopuolella on tuplaiso kämppä. Ei se mua haittaa, mutta meininki on epäreilu. Faija lupasi auttaa mua rahallisesti jos muutan - täällä sitä ollaan, ja nyt mun pitäisi saada maksettua vuokrat, ruuat, menot, ylipäätään kaikki, itse. Vaikka faija ite ei tosiaan tiukilla ole.. Ja rahaa mulle tulee virallisesti tasan lapsilisät, ja epäsäännöllisesti ja -virallisesti mun ripsiasiakkaista. Ei niillä paljoa kuussa kruisailla.
Onhan mulla säästöjä, itsetienattuja viime vuodelta. Niitä en vaan todellakaan meinannut käyttää maitoon ja leipään, vaan ehkäpä jonkun muiston toteuttamiseen, matkaan, johonkin. Mitään asumistukia en voi hakea, koska mä olen alivuokralaisena.
Koulu lähtenyt hienosti käyntiin..tai miten sen nyt ottaa. Siellä on itse kukin hermo kireällä meidän koulun pikku temppuiluihin ja ihan tajuttomaan kiskurointiin. Esim. jätin palauttamatta työhyvinvointi-esseen. 50e pitää siitä hyvästä kuulemma maksaa koululle. Ei vielä, mutta pitää. Ylimääräistä rahaahan mulla sattuukin olemaan niin vitusti. Joo olisi pitänyt palauttaa, tiedetään.. mutta minkäs vittu teet, kun kone ei suostu avaamaan jotain vitun open officea. Ja ne joilla on masennusoireita ollut, tietävät kuinka vitun ylitsepääsimättömältä moinen säätö tuntuu, kun ei voisi kiinnostaa yhtään mikään.
2 meidän neljästä opettajasta on todella alentavia. Molemmat 2 ohjaavat meitä asiakaspalvelussa, toinen onneksi todella harvoin, toinen noin päivän viikossa. Niinä päivinä ei onnistu about mikään muu kuin itkeminen, meitä kohdellaan kuin paskaa = kaikilla motivaatio 110%, eh.. joten nytkin pidin 3 päivää omaa vapaata tällä viikolla. Ainoa päivä siis koulussa oli tänään, yhtä helvettiä koko päivä. Jo menomatkalla paniikkikohtaus, mutta ei ollut vaihtoehtoja. Olin onneksi järjestäjänä, sai sentään rauhassa viikkailla kappoja ja niskaliinoja kädet sheikaten..
Muut päivät oonkin vaan surkutellut kotona kissan ja kanin kanssa piirrellen tatuointimalleja ja niitä toteutellen, siivoten, soittaen ja sanoja kirjoitellen, musiikkia kuunnellen ja silloin tällöin lonkeroa naukkaillenn.. säälittävää. Ja joka päivä hankin itselleni vaan lisää morkkiksen aihetta koulusta.
Kelvoton tunne.. mulle on kyllä joka syksy tullut aivan järkyt kaamosmasikset, ei vaan ikinä näin pahoja, että tuijotan vaan ikkunasta vaikka tunnin putkeen ja kuulen vaimeasti taustalla soivan jonkun rokkiballadin. Mä en saa mitään järkevää aikaiseksi, en edes lekurille menoa vaikka kaikki sinne passittaa.
Nyt alkoi mietityttää, miksi mä tätä kaikkea tänne vuodan? Haluanko mä tosiaan vaan purkaa tän kaiken? Haenko mä sääliä vaiko jotain empatiaa? Ehkä, ehkä. Vaikka mitä väliä tuolla oikeastaan on. Tuskin kukaan tätä jaksaa kokonaan lukea. Paitsi sinä.
Mä vaan stressaan. Stressaan, panikoin ja stressaan. Ja siitä seuraa vaan lisää paniikkikohtauksia, joista olin kesällä jo päässyt kuukausiksi eroon. Ja tässä sitä ollaan, viikko sitten ne alkoi taas.
Vittusaatana.
(Edellisen ja seuraavan linkin biisit merkkaa mulle tosi paljon. Nämä 2 jos jotkut saa mut rauhoittumaan enemmän kuin mikään muu.)
Muttei ihan ilman ilojakaan mennä; viikonlopuksi taas Hyvinkäälle keikkoja katsomaan, sitä seurv torstai alkaa Tango Pirates-minikiertue. Niistä mä lupaan kirjoittaa.
Sori & adios tältä erää.
