Last Tango in Hellzinki!

Ja niin, 3 sunnuntai-aamuna oli kolmen päivän hullumeininki takana. Vielä olisi yksi akustinen jam jam- ilta edessä, mä olin aivan ollakko vai eikö olla-fiiliksillä. Sydän sanoi kyllä, oi , ihanaa, kyllä, vielä yksi ilta.
Pää taas huusi että nyt jumalauta, jotain rajaa, huomenna pitäisi olla reippaana koulussa Tampereella, ja mä olen aivan paskana jo valmiiksi, Helsingissä.

Vaan taas ne perhanan tunteet voitti. Once in a lifetime, hoin itselleni ja raahauduin bussilla Kamppiin ja sieltä Henry's Pubiin etsimään Krissen ja Daven. Olin muuten jättänyt puhelimeni Hyvinkäälle edellisenä päivänä, joten ei ollut helppoa.. D. Tregunna vaan naureskeli mulle, kun olin niin äärimmäisen krapulainen. "Bad head?? hahaha!"

Sieltä raahauduttiin Eerikin Kulmaan. Se paikka on aina jotenkin vittumikäolo-mesta, enkä ole varmaan ikinä ollu siellä iltapäivää myöhemmin, mutta aina enemmän tai vähemmän kännissä.. Siellä nähtiin muut bändiläiset ja vedettiin lisää tasoittavia. Nousi aika nopsasti päähän, kun myös viimeksi olin syönyt siellä Hyvinkäällä toissa-aamuna..

Davella oli seurv. päivänä töitä, joten se lähti jo sunnuntaina takaisin Lontooseen. Käytiin saattamassa se lentokentälle, sitten sinkoiltiin pitkinpoikin Helsinkiä tekemässä sitä tätä ja tuota. Roudaa, vie, hoitaa, roudaa, that kind of stuff..

Ilta aloitettiin Damianin ja Ericin kanssa muutamilla Bar Bäkkärillä. Nauratti kyllä, kun Eric oli lahjoittanut bäksylle Semifinalissa keikalla hajoittamansa basson. (Siitä varmaan unohdin mainita, Eric tosiaan pisti Järvenpäässä ja semissä keikkojen loppupuolella pari bassoa paskaksi, oikein olan takaa, viiteen osaan.) Eli bäksyn kantalaiset, kun näette hajoitetun basson tiskin luona, katossa nimmaroituna, se oli sitten tämä!

Bäksystä mentiin vihdoin pysyvästi keikkapaikalle Bar Baseen. Tiedossa oli siis akustista musiikkia, ei niinkään yhtä bändiä kerrallaan, vaan 2 bändin yhteiset jamittelut.  Jäsenet vaihtuivat parin biisin välein ja soittoa kuultiin päälle pari tuntia.

 Pekko, Damian, Eric, Steve , Timo

 Pekko, Danny

No tässä kaikki Tangot jotka olivat paikalla. Timo, Steve, Danny, Vera.

 Öö.. Damianin kylki, Eric, Steven kylki, Danny ja Timo.

 Veraaaa!

Look, I  just came out from wedding, and here's my tie!  Steve ja

rikkonainen basson kaula.

Joo tosiaan, nähtiin kaikki laulajat rummuissa ja kitarassa, muutama ei-näissä-bändeissä-rumpali, kokoajan eri kitaristit, joskus neljä kitaraa eikä bassoa, jokus 2 basistia vaihteli.. lista vaan jatkuisi. Muakin pyydettiin bassoa/kitaraa rämpyttämään, mutta mä tosiaan olen rämpyttelijä enkä soittaja niiden rinnalla. No way! En nolaa itseäni tällä kertaa, kiitos!

Keikan jälkeen jengi alkoi lähteä eri suuntiin, mutta mä, Steve, Wille, Eric, Damian, Misty ja Ansku jäätiin pitämään hauskaa Baseen. Sellanen epämääräinen "Sotashakkia, suukkoja ja shotteja" -yö. Don't even ask! 

Pilkun jälkeen jäätiin vielä Basen eteen varmaan tunniksi pälättämään samaisten heppujen kanssa, Willeä lukuunottamatta. Just sitä perus I love youuuuuu-meininkiä. 

Loppujen lopuksi muiden kadottua mä, Steve, Ansku ja Eric lähdettiin kävelemään rautatieasemalle päin. Mä sain kuningasidean mennä "yöksi" kotiin. Ansku talutti Erickiä, raukkaparka olisi muuten kaatuillut. Alkoi sataa aivan kaatamalla, mä kävelin Steven kanssa käsikädessä, juteltiin ja pussailtiin samalla.. 

Vaan tiet erosi keskellä manskua, sen piti mennä hotellille. Kutsui myös mut sinne, mutta tiedettiin että se ei ole hyvä idea, kun se hotellihuone on jo valmiiksi täyteen ahdettu eikä muut hotellilla pitäisi ideasta vielä ylimääräisistä, joten jätettiin asia haikeina sikseen.

Mun juna lähti Helsingistä klo 5.20 aamuyöllä. Jopa nuori konnaripoika nauroi mun harakanäänelleni ja kuinka pahoissa mä olin muutenkin, etenkin kun ostin juniorilipun.. Siellä mä sitten junassa notkuin muutaman tunnin vaan hymyillen ja puoli-unessa. En vaan voinut nukahtaa, etten mee Tampereesta ohi. 

Riihimäen kohdalla mä havahduin siihen että juna oli pysähdyksissä. Nousin ylös kun luulin että ollaan Tampereella. Kurkkasin vielä ikkunasta varmistaakseni asian. Urpona huuhdahdin sitten " eiku perkele!" ja istuin takaisin. Kuului vaan kun tyypit vaunun toisessa päässä repesivät nauramaan. 

Viialan ja Lempäälän kohdalla (n. klo 6.40 ) nousi kyytiin ihmisiä, jotka oli menossa töihin. Oli niiden kunnollisten maanantai-herääjien keskellä vähän eksynyt olo, kun ei ollut itse vieläkään nukkunut ja olin ihan kännissä edelleen, nauroin vaan tyhmänä itekseni ja katselin mun kenkiä..

Tampereella nappasin taksin ja tulin kotiin Kalevaan. Kämppikseni Satu oli aamuröökillä, ja mä hoipertelin siihen viereen " iltaaa, mä taidan mennä nukkumaan. Btw, oon kai ihastunu". Satu vaan katsoi mua päästä varpaisiin " et taida olla kouluun tulossa.."

Ollaan pidetty yhteyttä porukkaan ja Lontooseen lähden joulukuussa kyllä juu.

Tango-kiertue oli mahtava. Mä tosiaan toivon, että joku päivä voisi vetäistä saman uusiksi. ♥

Brittirakkaani Semisekopäinä!

Lauantai. Aamu. 2 päivän sekoilu takana, mutta alitajunta puskee tietoa "tänään muutenniin biletetään".

Määränpäänä oli tietystikkin Helsinki, niin kovasti rakastamani kaupunki, ja tarkkana kohteena Semifinal, eli siis Tavastian yhteydessä toimiva klubi.

Krisse laitteli meille Hyvinkäällä aamupuurot, sitten laittauduttiin. Krisse ei siis meikkaa about ikinä paljoa, mutta sillä oli jonkin sortin mielenhäiriö päällä ja pyysi mut tuunaamaan sen etäisesti Pulmusten Peggy Bundyksi. Krissestä tuli tooodella kaunis!

Kuultiin että Krissen kaveri Rude on myös Hyvinkäällä ryyppyreissulla, ja Krisse halusi että viedään se kotiinsa takaisin Helsinkiin samalla, ennenkuin herra suorittaa samaisen matkan taksilla perinteiseen tyyliin..

Mentiin (viidettä kertaa viikon sisään..) Zoomiin juomaan valkovenäläisiä Ruden kanssa ja sitten pompattiin junaan. Helsingissä Rude halusi nähdä kavereitaan, joten mentiin aseman viereen johonkin sport club chelseaan..

Ruden kanssa haha.. näyttää ihan fanikuvalle.

Chelseasta jatkettiin Semifinaliin. Ensimmäistä kertaa koko rundin aikana oli aikaa puhua bändin jätkille. Tässä kohtaa myös tutustuin enemmän Tango Pirates tyyppeihin, eritoten rumpaliin Steveen. Todella, todella ihana tyyppi! Ja kaverit tietää kuinka heikkona mä olen rokkareihin ja britteihin... ja rumpaleihin. Perfect. 

Semifinalissa näki kanssa pitkästä aikaa helsinki-kavereita. Oli niin, niiin kivaa! Keikasta en ottanut kuvia, tunnen itteni aina niin amatööriks kun paikalla on ammattilaisia. Sitä paitsi, mä halusin tanssia! Frontrow bitches just wanna have fun! 

Mä & Krisse @Semifinal

Damian, Nancy ja Danny

Keikkojen jälkeen vedettiin mun bailauskaverin, "veljen" ja "exexexmiehen" Nancyn kanssa viskiä. Nancyn kanssa me vedetään aina överit. Viimeks herättiin pitkäperjantaina ja katottiin toisiimme "miks vitus meil on basso täällä?!?" Lisää siitä joskus, hehhe.. Nancyn kanssa ollaan myös opeteltu "sala"kieli ;)

Hullubiletyksen ja tanssimisen jälkeen päätettiin, että nyt on jatkojen aika. Bar Bäkkärillä, niin rakkaalla mestalla oli takuulla jengiä, koska siellä yläkerran Green Roomissa oli trashfestien official afterpartyt. Ajateltiin kuitenkin pysytellä alakerrassa, ketään ei huvittanut maksaa "turhaan" yläkertaan. 

Joten vedettiin Steven kanssa shotteja. Esittelin hänelle suomalaisen ystäväni, salmarin. 

Vaan sattuipa sitten niin, että Andy McCoyn veli ja tämän vaimo olivat paikalla. Heillä tietystikkin oli suhteita baarin henkilökuntaan ; Krisse meni vaihtamaan pari sanaa ja hihhei, niin sitä päästiin V.I.P. -henkilöinä Green Roomiin!! Oliko hiukan epätodellinen olo!!!!?!!

 Danny & minä

 Steve ja Vera !

Backstage meininki oli aivan hullu. Party to remember. Mäkin olin piitkäästä aikaa aivan pelti kiinni, ja hauskaa vaan oli niin.. niin paljon. Yhdessä kohtaa Jussi69 hyppäs meidän pöydän päälle, kaatui ja kaatoi pöydän, samalla kun mä halailin Steveä. Kuinka vitun epätodellista?!

Jatkojen jatkot pidettiin omppuhotellissa. Ja jatkojen jatkojen jatkot kaverin kämpällä Lauttasaaressa. Huhheijjaa. 

Mutta menohan ei lopu lauantaihin! Vielä yksi keikka ja postaus Tango Pirateseista jäljellä!

Järvenpää explosion!

Perjantai, aamu. Oh my head. oh fuckin' fuck.

Juurikin se olo, että nyt ollaan koko päivä hiljaa peiton alla. DCBn bändin jätkät saivat kuitenkin taottua mulle, että mä en voi missata järvenpään keikkaa, kun raha ei kerrankin ole este ja meininki hyvä, katuisin muuten koko lopun ikääni.

Hyvä jätkät. Niin olisin katunu. Tosin perjantain päätin toteuttaa hillitysti, about vesilinjalla. Lisäksi mun ääni ei ole ikinä lähtenyt näin pahasti.. kuulostin ihan Paula Koivuniemeltä. No joke.

Keikka oli tosiaan Blackpoolissa. Ihan hauska bilispaikka. Jengiä olis voinu olla enemmän kylläkin, mutta menköön. Mä istuskelin Krissen kanssa myyntipöydällä vesilasi messissä.

 

DCB kuvat kaverin ottamia!

Oh Tango, Tango..

Danny Fury

 

Timo Kaltio & Vera Wild

 Vera Wild

Danny Fury

Dave Tregunna

Oli hauskaa, vielä kun pääs tanssimaan keikkojen aikana, ja oli tod epätodellinen olo nähdä 2 stnan hyvää keikkaa selvinpäin. Sieltä painuttiinkin sitten yöksi Hyvinkäälle, tietystikkin bar Zoomin kautta. Jotenkin koomista tamperelaisena olla silloin neljättä kertaa viikon sisään Zoomissa. Siellä sitten niin, sitruunasalmari vei kieleni. Mentiin nukkumaan Krissen exän luo.

Juttu jatkuu taas seurv. postauksessa ;)

Tango, tango, dcb, tango, jaakko the kukko

VITTU!!! TANGO PIRATES!! DCB!! Vittusaatana!! Suomi!! 4 KEIKKAA! 1 VIIKONLOPPU!!!

Ette mimmit usko kuinka siistiä oli. Ehdottomasti PARAS viikonloppu IKINÄ. Meininki oli aivan sairas! Tarinoin nää parissa osassa, voisin muuten vaan selittää tässä tuntitolkulla kuinka jees meno oli. Täydellinen time of my life.

Torstaina 4. päivä rokkisirkus aloitti siis Jack the Roosterissa Tampereella. Mulla ääni jo oli jo valmiiks käheenä ja vähän kipeä olo, mutta päätin vaan että tätä ei voi missata. Lisäksi olin luvannut autella perjantaina fanituotepöydän kanssa.

Koukkasin läjän kavereita matkaan ja painuttiin ruusteriin. Heti ovella näkyykin Damian Cullen Bandin pääjehu Damian "takahuoneen" ovesta ja kyseisen poppoon uusi basisti Eric kittasi läheisessä pöydässä bisseä. Halihali! Mulla on ollut aivan helvetinmoinen ikävä DCB tyyppejä, viimeks nähtiin tammerfesteillä.

Pikkuhiljaa loppu porukka alkoi valua paikalle.. Se odotus oli jotain aivan törkeän kutkuttavaa. Tango Pirates on uusi bändi, mutta ei mikään pikkujuttu - laulaja Danny Fury on vaikuttanut bändeissä mm. Lords of the New Church,  Kill City Dragons, (Andy McCoy's) Shooting Gallery, Dogs D'amour. Basisti Dave Tregunna samaisissa + Sham 69. Kitarasta löytyi Timo Kaltio (Dogs D'amour, Johnny Thunders, Cheap n' Nasty).  Rummuissa Steve Grainger ja bassossa Vera Wild.

Ilman edellä mainittuja bändejä esim. Hanoi Rocksista olisi tuskin tullut ikinä mitään. Nää jätkät on vittu luoneet mun musiikkimaun, ja musiikki on mulle vittu isoin juttu ikinä! Vaikka tosiaan, Suomessa tätä ei osata arvostaa, helmiä sioille todentotta.

Joten arvatkaapa, kuinka pahasti meinasin tippua, kun Danny Fury kävelee vastaan ja esittäytyy.. Kaverit vaan nauroivat mulle kun jäin vaan tuijottamaan tyhmästi sitä jäktää ja päässä liikkuu vaan "wau. wau. oh god. it's him. fuck. wow. it's him."

Torstaina halusin vaan nauttia musiikista ja get drunk, joten kuvaaminen jäi toisille päiville.

Illan soiton tosiaan aloitti Voodoo Nights, ihan hyvä, mutta ei tullut perehdyttyä keikkaan. Olin niin vitun kikseissä, kun näki pitkästä aikaa kavereita. Seuraavana tietystikkin DCB. Ja niin sitä pompittiin ja "tanssittiin" niskat kipeäksi.

Tango Pirates veti myös hyvän keikan. Erittäin. Show loppui Method to my Madnessiin, silloin tuntui että parempaa coveria se bändi ei olisi voinut tehdä..

Ja keikan jälkeen olin niin, niin kikseissä kun sain nimmarit kaikilta. Torstaina noi tyypit tuntui vielä aivan toisen ulottovuuden staroilta, nyt naurattaa kuinka olin silloin "wow", kun ihmisiähän nekin on. Hauskoja sellaisia <3

 Danny & Damian keikan jälkeen @Rooster

Majoitin vielä pikkuiseen kämppääni 5 tyyppiä, sopu sijaa antaa.. Jatkan rundista kirjoittelua illalla, otetaan silloin käsittelyyn perjantain keikka Järvenpäässä! Meno vaan paranee!

Tunnepurkauksia

Avaudutaan sitten tänne, puuh.

Aika moni (moni kuudesta lukijasta, woohooo<6969) varmaankin huomannu että mun päivittely on vioittunut ja pahoin.

Viimeaikoina kaikki on vaan hajoillu niskaan, samaa tahtia kuin on saatu korjattuakin. Aika kovalla tahdilla siis.


Vihdoin pääsi muuttamaan siis.. oon hyvin saanut hankittua huonekaluja yms pikkubudjetilla, ja mun kämppä on aika kiva, Kaleva-meiningillä. Kaverin kanssa meillä on puoliksi tämä, ja kaverin poika 5v asuu samassa. Halpa vuokra, siihen nähden iso kämppä hyvällä paikalla. Oon kiintynyt tähän. Mutta, mulla tulee nähtävästi jatkuvasti ongelmia "oikeudessa" asua täällä, faijan&äitipuolen puolelta. Kiristystä yms muuta paskaa, vaikka itse äp mut käski edellisestä kämpästä pois - mä ilmoitin lähteväni ilomielin, kun sain tän samana iltana hoidettua. Nyt koettavat saada mut sinne takaisin, vaikka ovat jo purkaneet mun edellisen huoneen niin että siskopuolella on tuplaiso kämppä. Ei se mua haittaa, mutta meininki on epäreilu. Faija lupasi auttaa mua rahallisesti jos muutan - täällä sitä ollaan, ja nyt mun pitäisi saada maksettua vuokrat, ruuat, menot, ylipäätään kaikki, itse. Vaikka faija ite ei tosiaan tiukilla ole.. Ja rahaa mulle tulee virallisesti tasan lapsilisät, ja epäsäännöllisesti ja -virallisesti mun ripsiasiakkaista. Ei niillä paljoa kuussa kruisailla.

Onhan mulla säästöjä, itsetienattuja viime vuodelta. Niitä en vaan todellakaan meinannut käyttää maitoon ja leipään, vaan ehkäpä jonkun muiston toteuttamiseen, matkaan, johonkin. Mitään asumistukia en voi hakea, koska mä olen alivuokralaisena.

Koulu lähtenyt hienosti käyntiin..tai miten sen nyt ottaa. Siellä on itse kukin hermo kireällä meidän koulun pikku temppuiluihin ja ihan tajuttomaan kiskurointiin. Esim. jätin palauttamatta työhyvinvointi-esseen. 50e pitää siitä hyvästä kuulemma maksaa koululle. Ei vielä, mutta pitää. Ylimääräistä rahaahan mulla sattuukin olemaan niin vitusti. Joo olisi pitänyt palauttaa, tiedetään.. mutta minkäs vittu teet, kun kone ei suostu avaamaan jotain vitun open officea. Ja ne joilla on masennusoireita ollut, tietävät kuinka vitun ylitsepääsimättömältä moinen säätö tuntuu, kun ei voisi kiinnostaa yhtään mikään.

2 meidän neljästä opettajasta on todella alentavia. Molemmat 2 ohjaavat meitä asiakaspalvelussa, toinen onneksi todella harvoin, toinen noin päivän viikossa. Niinä päivinä ei onnistu about mikään muu kuin itkeminen, meitä kohdellaan kuin paskaa = kaikilla motivaatio 110%, eh.. joten nytkin pidin 3 päivää omaa vapaata tällä viikolla. Ainoa päivä siis koulussa oli tänään, yhtä helvettiä koko päivä. Jo menomatkalla paniikkikohtaus, mutta ei ollut vaihtoehtoja. Olin onneksi järjestäjänä, sai sentään rauhassa viikkailla kappoja ja niskaliinoja kädet sheikaten..

Muut päivät oonkin vaan surkutellut kotona kissan ja kanin kanssa piirrellen tatuointimalleja ja niitä toteutellen, siivoten, soittaen ja sanoja kirjoitellen, musiikkia kuunnellen ja silloin tällöin lonkeroa naukkaillenn.. säälittävää. Ja joka päivä hankin itselleni vaan lisää morkkiksen aihetta koulusta.

Kelvoton tunne.. mulle on kyllä joka syksy tullut aivan järkyt kaamosmasikset, ei vaan ikinä näin pahoja, että tuijotan vaan ikkunasta vaikka tunnin putkeen ja kuulen vaimeasti taustalla soivan jonkun rokkiballadin. Mä en saa mitään järkevää aikaiseksi, en edes lekurille menoa vaikka kaikki sinne passittaa.

Nyt alkoi mietityttää, miksi mä tätä kaikkea tänne vuodan? Haluanko mä tosiaan vaan purkaa tän kaiken? Haenko mä sääliä vaiko jotain empatiaa? Ehkä, ehkä. Vaikka mitä väliä tuolla oikeastaan on. Tuskin kukaan tätä jaksaa kokonaan lukea. Paitsi sinä.

Mä vaan stressaan. Stressaan, panikoin ja stressaan. Ja siitä seuraa vaan lisää paniikkikohtauksia, joista olin kesällä jo päässyt kuukausiksi eroon. Ja tässä sitä ollaan, viikko sitten ne alkoi taas.

Vittusaatana.

(Edellisen ja seuraavan linkin biisit merkkaa mulle tosi paljon. Nämä 2 jos jotkut saa mut rauhoittumaan enemmän kuin mikään muu.)

Muttei ihan ilman ilojakaan mennä; viikonlopuksi taas Hyvinkäälle keikkoja katsomaan, sitä seurv torstai alkaa Tango Pirates-minikiertue. Niistä mä lupaan kirjoittaa.

Sori & adios tältä erää.

Uusi kamuliiii

Esitellään uusi ystäväin; Spiiidiiiiiiiiiii Bowieeeeeee!

Spiidi tuli mulle eläinsuojeluyhdistyksen kautta. Mulle ei hirveästi kerrottu pikkuisen taustoista, mutta se on reilusti liian aikaisin vieroitettu ja esyn pisteellä jäänyt huomioitta monen muun eläimen kanssa. Nyt kolmatta päivää mulla, hyvin kotiutunut, leikkisä tyttönen :3

Dang!

Aaaanteeeksi päivitystauko, mutta mulla on SYY! Hyvä sellainen!

Muutin viime torstaina, aika extemporena oikeastaan. Ei ole vielä netti käytössä, laitan viime viikonlopusta ja muutosta postausta parin päivän sisään, saatte taas ihmetellä tätä hullunmyllyä. Lukemisen arvoista matzkua tulossa, keep tuned!

Nyt poppaa

Juu tarinoidaanpa nyt vielä chilifesteistä.

Lauantai oli aivan saatanan rasittava päivä, kaikessa ironiassaan. Ensinnäkin oli tultu hankittua jo niin mukavat darrat, ja päivällä oli jonkin verran töitä.Onneksi mun asiakkaat on pääasiassa mukavaa sakkia. Duunien jälkeen menin Krisselle, tarkoitus oli löytää itsensä Metsärokkiin, jossa Krisse olis vetänyt muutaman biisin.

Me sitten muutaman mutkan kautta löydettiin ittemme kiroilemasta juomat kädessä bussipysäkillä - jossain Nattarissa, Kangasalla. Hyviä kuvia tuli otettua - vaan tietysti oli muistikortti jäänyt koneeseen. Muutenkin koko päivän vaan vitutti. Siirrytään suosiolla sunnuntaihin.

Pomppasin viikon ainoana vapaapäivänäni reippaasti ja darraisena ylös, sillä oli täysin selvä että johonkin on päästävä. Heti tärppäsi - Matti Nykänen Lielahden viikonlopputorilla, wohooo...!

No ei, vaihtoehdoista löytyi myös White Flamen Vince, Sorrowhearts ja naga morichin MM-syöntikilpailut Laikunlavalla.

Vince siellä jo soitteli juu, idealla "mies ja kitara". Kuulosti siis eeerittäin hyvältä, erim. edellä oleva linkki oli livenä auringonpaahteessa törkeän hyvä veto!

Vincestä tykkäsin, kyllä vain. Täytynee alkaa seurailla White Flamen keikkoja enemmän..

Kun Sorrowhearts kipusi lavalle, mulle tuli heti fiilis että voi vittu. Mä aika harvoin bändejä tuomitsen, mutta tää vaan, yh äh yööööh.

Suora mielipide; junttirokkia turhankin teknisten soittajien coveroimana, olettaen olevansa aivan helvetin omaperäisiä kun toteuttavat tämän yhdistäen tylsän pohjan ideaan "hey, soitetaan folk-vaikutteilla, ja pompitaan idiootisti siellä lavalla nahkahameet päällä, voidaan sanoa vaikka että ne on olevinaan kiltit! Sit joo ihan hirrrweeesti pistetää teppo soittamaa sähköst viuluu, ja ollaan tooosi melodisii ja erotutaan massasta, ei se haittaa jos joku Linda jossain blogissa huutelee et saatiin kaikki hyvät biisit kuulostamaan samalta paskalta! söu vat, folkkenroull!"

Mä en ymmärrä, mutta jengi vaikutti tykkäävän.

Nagansyöntikisa oli taas aika hurja..

Ne jotka ovat nagaan lähemmin tutustuneet, tietävät kyllä paljonko yksikin pikku palanen suussa tuntuu. Ne jotka eivät, kyseessä on maailman toisiksi tulisin pikku paholainen, joten kuvitelkaa helvetinmoinen kuuma epätoivo, joka ei hellitä ihan hetkeen. Yksi tälläinen kaveri painaa about 5-8 grammaa, voittaja veti näitä yli 200g edestä. Sadistinen meininki siis.

Mukaan itselle tarttui uutta kasvatettavaa - Aji cristallia. Entuudestaan kasvaa habaneroa. Katotaan mitä tuskatilanteita saadaan näillä vielä aikaan..

Keikkoja ja tulta, OK?

Chilifestit. Nyt. OK.

Ne on NYT. Ne oli myös EILEN.

Minäkin olin EILEN - keikoilla. Chilirockissa.

Erittäin stressaavan työ/kouluviikon jälkeen kipaisin keskustorin viereiselle Laikunlavalle (sooori, unohdin kameran!), jossa parhaillaan viihdytti Cowerpoint. Ihan kuunneltava coverisetti, joissain kohtia laulu vähän öööh, vihlaisi, mutta pääasiassa OK.

Tässä kohtaa yleisöstä minut bongasi "rva Redhead" sekä hänen ystävyksensä. Lavalle kapusi Steve 'N' Seagulls. Kaikessa kummallisuudessaan keikkaa järjestämässä ollut kaverini on nämä tänne buukannut, kun muut bändit olivat näkyvästi aika lailla raskaampaa genreä kuin nämä henkseliveikot.

Mieletön hymy kuitenkin valtasi naamani kun soitto alkoi. Todella hyväntuulista musiikkia, tunnettuja biisejä coveroituna kantrimeiningillä. Koko keikan nauratti (viinillä saattoi olla vaikutusta, mutta kuitenkin), tätä voisin todella mennä katsomaan uudelleen.

Tämän jälkeen myös Jossu ilmestyi vihdoin ja viimein paikalle.  Laikunpuistoa alettiin valmistella Flamma -tulishow'hun. Kun se alkoi.. voi jumalauta. upeaa nähtävää.

Eilinen show oli kyllä vähän erilainen, aina oli vain 2 jätkää ja enemmän heittelyä. Jossun sanoin, ne oli kirjaimellisesti hot, hehhe..! Joksikin aikaa jäätiin ryypiskelemään viinejä ja likööreitä Laikulle, sitten keskustorin kautta rva Redheadin sun muiden kanssa YO-talolle chilifestien virallisille jatkoille. Ovella käteeni leimattiin OK-merkki.

Lavalla White Flame.

Muistaakseni, no jos mun muistiin on luottamista, olen nähnyt aiemminkin livenä, olisiko ollut Roosterissa tai jossain päin Tamperetta. Kuitenkin, hyvä meininki.

Kunnes lavalle pomppasi Curimus. Ei vaan uponnut meikäläiselle, mutta olipahan aikaa jonotella kurkunkostukkeita.

Ja niin, lavalle astui syy, varmaankin ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin ajoissa, miksi paikanpäälle saavuin - Suicide Love Boat. Kyseinen orkesteri nähty nyt kuudetta kertaa. Hyvä, kyllä, mutta AIVAN LIIAN LYHYT setti, olisiko ollut vajaan puolentunnin luokkaa.

Tämän jälkeen huomasin bussin lähtevän lähistöltä 10min päästä, ja hetken mielijohteesta päätin lähteä jo sillä. Vittu mikä tollo mä olen, unohdin että stagelle olisi vielä astunut Poisonblack.

Herättyäni 1h 20min myöhästä juuri ennen töiden alkua, huomasin poskeeni painautuneen KO-leiman. Mikäs tässä, katkerana kuuntelemassa Poisonblackia. Saatana.

Tänään illalla meno jatkuu..

Tuttupäät - varrella virran

Voi apuuuua. Päätin tossa synttäreiden "kunniaksi" pyytää parit frendit meille Tampereelle ja viikonlopun tavoite oli vetää taju kankaalle ja pitää hauskaa niin rajusti kun lähtee.

Perjantaina Pipsa saapui Tampereelle, aiheutettiin pahennusta keskustassa ja päätettiin mennä katsomaan Ted. Muutama purkki taikalientä noudettiin kaupasta ja leffasta takarivin paikat, kivaakivaa. Kun päästiin ulos, Pipe oli jo aivan turvat. Siinä sitten talutettiin kaveri bussiin. Himassa jatkettiin menoa lakkaliköörillä.

Parin muuttujan kautta kaverukseni hiuksiin päätyi vanukas. Järjenjättiläiset menivät tätä pesemään. Pipsa vaatteet päällä suihkun lattialle, mä kastelen. Käänsin hanan jääkylmälle ja nauroin pirumaisesti. Pipsa sai sätkyn, juoksi karkuun - ja PAM! vain kuului, kun tämä törmäsi suihkun lasioveen ja jäi lattialle nauramaan.

Kunnon kohellusta siis, koko ilta.

Seuraavana päivänä Lisa liittyi seurueeseen, ja me kolme kelmiä päätimme sitten pitää illalla nestepiknikin Koskenrannassa Pipsan kriittisen näkyvän alaikäisyyden takia.

Luotimme vanhaan ystäviini El Tiempoon ja Floriaan, meikäläisen lemppariviineihin, sekä useisiin erilaisiin virvokeisiin väliltä lonkku-siideri-likööri. Nämä hankittuamme säntäsimme meille aikaa tappamaan, ja päätimme toteuttaa molempien niin pitkään harkitut tatuointisuunnitelmat, kukan ja suden.

Huonoilla kamoilla, otan syyt näistä niskoilleni että suunnittelusta ja toteutuksesta, vaikka voisinhan mä änkeä tähän kuinka "salama pilas". Mut se teki niiin!

Joo ja tosiaan, Koskenrantaan siis. 

Kaverikuva, Pipsa ja Timppa. 

 Lisa, mun stailaamana!

Voi ziisus tota viimeistä kuvaa, mä ja Lisa. Suurin osa kuvista oli aivan järkyttävän hillittömän uskomattoman surkeita kamalia karseita, vaikka mä vielä väittäisin olevani suht "hällä väliä"-tyyppi. Pipsalla kun nousee nopsasti hattuun, se alkoi aika nopsaan naureskelemaan "mä oon tutu..tuttupää!".

Pipsa löysi itselleen seuraa, ja feidas mut ja Lisan. Me päätettiin sitten, ok, Henry's Pub, here we come!

Mentiin henkkaan, juotiin yhdet smirkut suunnilleen kaatamalla kurkusta alas ja tajuttiin että henkka oli harvinaisen hiljaisena mietittynä, että oli lauantaiyö. Matka jatkui Wanhaan Monttuun.

Kummallakaan meistä ei kuitenkaan ollut papereita mukana, kun ei oltu varauduttu baarireissuun. Bussiin siis.

Meinasin saada nauruhalvauksen, kun päästiin bussista, käytiin puskapissillä tien vieressä ja mä menin jo meilleppäin tien yli, Lisa jäi juoksemaan mun perään, Lielahden suurimman tien yli, autojen välistä, housut kintuissa keskellä yötä huutaen "Lindaaaaa, oota!"

Pipsa ei sitten jäänytkään seuralleen yöksi - vaan soitti mulle yöllä "Linda, anna osoite mä otan taksin". No annoin osoitteen, Ritalankatu there u go. No Pipe oli sitten ajellut Ritakadulle, toiselle puolelle tamperetta. Soitti uusiks ja kun viimein pääs pihaan, sanoo mulle "ei mulla ole rahaa". Vv. Mä sitten maksoin neidin 'bout 50e taksiajelun.

Aamulla kysyin Pipsalta, onko se ikinä kuullut Ozzy Osbourne-darrasta*. Pipsa katsoi mua hetken, syvään ja sanoi "hyvää syntymäpäivää".

Kun oli viinit loppu, tili & pää tyhjänä, kämppä hurrikaanin jäljiltä ja helvetin heikko olo, voi todeta iloisesti, että työn täytteinen kesäloma 2012 oli sitten tässä, hyvä palata huomenna koulunpenkille ja alkaa tukkataiteilua opettelemaan. Cheers!


*Ozzy Osbourne -darran oireet:
- Kävelet etukenossa
-Vapiset kuin vanha narkkari
-Ääni ei kanna edes metriä kauemmas
-Tukka näyttää siltä, että se olisi näyttänyt hyvältä eilen, mutta mikä näytti hyvältä eilen ei näytä hvvältä tänään.
-Makaat sohvalla/sängyssä/lattialla ja huutelet sieltä heikona puolisosi/kaverisi nimeä
- Suussa maistuu siltä kuin olisit syönyt lepakon

Pitkätukkia liikenteessä

No voi huhhuh, olipahan viikonloppu! Perjantainahan piti, niin, piti, mennä stadiin Kristiinan kanssa, olis ollu Damian Cullen Bandin akustista keikkaa tarjolla. Kyseisen bändin oon nähnyt lavalla 12 kertaa, ei hirmu uutta siis sinänsä. Kristiina tuli kuitenkin samaisena aamuna just Tukholmasta, ja reissu oli vieny kaikki energiat - pitkän pähkäilyn jälkeen päätettiin, että olkoon, Tampereellakin olis (kuudesti nähty) Caroline tänään. Sinne siis.

Ostettiin ovelta liput 6e tsipale ja alettiin odotella bändiä. Paikka oli kyllä alkuun todella hiljainen, istuskeltiin parikyt minuuttia niin tuli jopa toiset ihmiset meidän lisäksi. Kun toiset virvoikkeet oli menossa ja oltiin istuskeltu joku tunti siellä, tuli alusta alkaen kusipäinen poke pöytään ja kysäisi "onkos teillä muuten papereita näyttää?"

No voi jumalauta. Krisse nelikybäinen ja multakaan enää vuoteen olla kysytty yhtään mitään. "Öääh, ei mulla kyllä mukana ole." Ulos sitten, oli vastaus. Ja niin, voi vitun vittu. Narikassa kysyttiin, että kai saadaan sit stna rahat takaisin, kun tyhjästä maksettiin. "Heihei" oli vastaus. Rock night club Doris, shitty service and crappy place. Nimim. ikuisestikatkera.

Mentiin sitten Hallilan lähipubiin karaokeen. Wuhuu. Pakkohan se oli sitten jotain piristävää vetää.

Oi kyllä. 

Jäin Krisselle yöksi, ja meidän mukaan karasta tarttui vielä joku pitkätukkainen mr. X, suorastaan rasittavan raukkamainen tyyppi... Herätti seiskalta kun ei saanut nukuttua, ja muutkin oli nukkunu jumalauta jonkun vajaa neljä tuntia. Sitten ramppas 15min välein juttelemassa urpouksiaan, niin että hyvästi ne unet. 

Päiväksi häivyin himaan päikkäreille, illalla lähdettiin Hyvinkäälle. Kommentti "pitkätukka liikenteessä" toistui aika pelottavan usein. Mentiin Krissen lempibaariin, Zoomiin. Oli kyllä hauska paikka, lisäks tykkäsin kun sieltä sai vaikka mitä erikoisuusjuomia, tykästyin ainakin raparperilonkeroon ja lisäksi sitruunasalmari oli kyllä erittäin suuhunsopivaa.

Yöksi päästiin Krissen kaverille, jonne mä sitten fiksuna unohdin kännykkäni..ens viikonloppuna saankin varmaan takaisin. Sunnuntai seikkailtiin pitkin poikin, haettiin pussibisseä ja mentiin kirkkopuistoon parin Krissen kaverin kanssa. Se saamarin puisto oli täynnä ampiaisia..vihaisia sellaisia. Kokoajan joku meinasi käydä kiinni.

Neljän hengen poppoostamme yksi päätyi piston uhriksi, arvatkaapa kuka? Ensimmäinen ampparinpistoni viiteen vuoteen..

Sitten chillailtiin Krissen toisen frendin kämpillä joitain tunteja. Muutamia filosofisia letkautuksia tuli tajuttua;

"Eli siis, jos on parisuhteessa, niin ei vaan voi soittaa bändissä?"

"Mä just tajusin, et Hyvinkäällä kaikilla on joku lääkitys."

Siellä oli myös aaaiivan megaihana pikkukisu, lisäsi mun puolivuotta kestänyttä kissakuumetta vaan entisestään.

Kerrassaan nauruntäytteinen sunnuntai-iltapäivä ja hauska reissu.

Viimeisin kuva ihan jo kotikulmilta, (anti)rakkaasta Lielahdesta.. Ja seuraava kertoo sitten täysin olon kun himaan pääsi.

Meikkipelleilyä

Juu eilen oli ihan normipäivä, mulla oli pitkä tauko töissä, joten Rita alias siskopuoleni päätti raahata mut keskustaan farkkuostostensa makutuomariksi, ja päätettiin mennä bonuskirppiksen kautta.

Messiin tarttui sininen pikku-koristehattu (2,9e), joihin oon hitusen hurahtanut, palestiinahuivi (1e) ja meikkisiveltimiä (0,5 - 2e kpl), eli ei mikään megalöytökierros. Tän jälkeen meikäläinen pakotettiin kidutuskammioon a.k.a "kiinatrikoot", huhu kertoo että alkuperäinen nimitys olis joku gina. Oih tätä huonon ironian määrää. Sieltä kun ei löydy alkuunsakkaan mitään riepua johon itseni voisin /suostuisin kietomaan, niin pälyilin meikkejä, ja nappasin 3 kynsilakkaa (3,95e/kpl) ja 2 luomiväriä, samaan hintaan.

Mun oli sitten ehdottomasti pakko yöllisen inspiraation vallassa päästä jo kokeilemaan noita luomivärejä. Levitin valkeat pohjiksi toiseen silmään - tsädääm, varmaan parasta valkeaa mitä mulla on ikinä ollut. Jatkoin mustalla - sama juttu. Jatkoin, jatkoin ja jatkoin, ei vaan tullut loppua. Niin ja joo, mä kun innostun tylsyyden keskellä, pakkohan se oli viedä äärimmäisyyksiin. Naurakaa olkaa hyvät!

Aika nopsasti tehtyä matskua, joten kaula kusee ja pahasti, mutta eisemittäääään :'D

(PS. huomenna nokka kohti Helsinkiä ja lauantaina Hyvinkäälle, eiköhän riitä taas juttua sunnuntaina!)

Moboaudo & maandie

Hahha joo, eilen oli tarkoitus lähteä ystäväiseni Jossun kanssa käymään mopoautolla Tuurissa, matkaa about 170 kilsaa. Ollaan vastaavanlainen reissu toteutettu jo kerran viime joulukuussa (hengenlähtö lähellä), mutta tällä kertaa aikataulu kusi niin pahasti että oltaisiin oltu sulkemisaikaan perillä.

Päätettiin sitten tehdä sunnuntainen kirpparikierros. Mentiin Radiokirppikselle, mutta sitten tajuttiin että kirpparit on jo kiinni, kun kello oli jo vähän vajaa neljä. Ihan päähänpistosta tuli sitten idea "ajetaanko Loimaalle?"

Jossulla on Loimaalla tosi henkilökohtaisia muistoja ja asioita, ei niistä sen enempää.

Oli tosi rentouttavaa päästä ihan vaan tsekkailemaan landemaisemia pitkästä aikaa. Matkaa suuntaansa oli about 106 kilsaa. Saatiin myös pikku ruuhka aikaiseksi.. ekaa kertaa kun pysähdyttiin tien varteen päästämään autoja ohi, jonossa oli vähintään 70 autoa, joista ensimmäiset tööttäilivät meille aika vihaseen sävyyn.

Matkamusiikkina oli laatulevyjä.. Michael Monroe - Sensory Overdrive, Hardcore Superstar - Party Aint Over Till We Say So, Caroline - Sweet Sweet Rock 'n' Roll (Limited), Crashdïet - Generation Wild ja HCSS - Split Your Lip.

Oikea suunta?!?

Mistä muuten tietää että matkaajapoppoo on pahasti retardoitunutta? Kun mä sanon "ahhaha nyt oon ihan kanas JA juustonesteissä!!!!", kaveri vastaa "tsihhi sylkäsin mun päälle!"

Monta häpeätilannetta kyllä saatiin aikaan. Paluumatkalla tuli kuitenkin varmaan paras fiilis, kun kohdalle sattui auringonlasku ja Run to Your Mama lähti soimaan samaan aikaan.