Ja niin, 3 sunnuntai-aamuna oli kolmen päivän hullumeininki takana. Vielä olisi yksi akustinen jam jam- ilta edessä, mä olin aivan ollakko vai eikö olla-fiiliksillä. Sydän sanoi kyllä, oi , ihanaa, kyllä, vielä yksi ilta.
Pää taas huusi että nyt jumalauta, jotain rajaa, huomenna pitäisi olla reippaana koulussa Tampereella, ja mä olen aivan paskana jo valmiiksi, Helsingissä.
Vaan taas ne perhanan tunteet voitti. Once in a lifetime, hoin itselleni ja raahauduin bussilla Kamppiin ja sieltä Henry's Pubiin etsimään Krissen ja Daven. Olin muuten jättänyt puhelimeni Hyvinkäälle edellisenä päivänä, joten ei ollut helppoa.. D. Tregunna vaan naureskeli mulle, kun olin niin äärimmäisen krapulainen. "Bad head?? hahaha!"
Sieltä raahauduttiin Eerikin Kulmaan. Se paikka on aina jotenkin vittumikäolo-mesta, enkä ole varmaan ikinä ollu siellä iltapäivää myöhemmin, mutta aina enemmän tai vähemmän kännissä.. Siellä nähtiin muut bändiläiset ja vedettiin lisää tasoittavia. Nousi aika nopsasti päähän, kun myös viimeksi olin syönyt siellä Hyvinkäällä toissa-aamuna..
Davella oli seurv. päivänä töitä, joten se lähti jo sunnuntaina takaisin Lontooseen. Käytiin saattamassa se lentokentälle, sitten sinkoiltiin pitkinpoikin Helsinkiä tekemässä sitä tätä ja tuota. Roudaa, vie, hoitaa, roudaa, that kind of stuff..
Ilta aloitettiin Damianin ja Ericin kanssa muutamilla Bar Bäkkärillä. Nauratti kyllä, kun Eric oli lahjoittanut bäksylle Semifinalissa keikalla hajoittamansa basson. (Siitä varmaan unohdin mainita, Eric tosiaan pisti Järvenpäässä ja semissä keikkojen loppupuolella pari bassoa paskaksi, oikein olan takaa, viiteen osaan.) Eli bäksyn kantalaiset, kun näette hajoitetun basson tiskin luona, katossa nimmaroituna, se oli sitten tämä!
Bäksystä mentiin vihdoin pysyvästi keikkapaikalle Bar Baseen. Tiedossa oli siis akustista musiikkia, ei niinkään yhtä bändiä kerrallaan, vaan 2 bändin yhteiset jamittelut. Jäsenet vaihtuivat parin biisin välein ja soittoa kuultiin päälle pari tuntia.
Pää taas huusi että nyt jumalauta, jotain rajaa, huomenna pitäisi olla reippaana koulussa Tampereella, ja mä olen aivan paskana jo valmiiksi, Helsingissä.
Vaan taas ne perhanan tunteet voitti. Once in a lifetime, hoin itselleni ja raahauduin bussilla Kamppiin ja sieltä Henry's Pubiin etsimään Krissen ja Daven. Olin muuten jättänyt puhelimeni Hyvinkäälle edellisenä päivänä, joten ei ollut helppoa.. D. Tregunna vaan naureskeli mulle, kun olin niin äärimmäisen krapulainen. "Bad head?? hahaha!"
Sieltä raahauduttiin Eerikin Kulmaan. Se paikka on aina jotenkin vittumikäolo-mesta, enkä ole varmaan ikinä ollu siellä iltapäivää myöhemmin, mutta aina enemmän tai vähemmän kännissä.. Siellä nähtiin muut bändiläiset ja vedettiin lisää tasoittavia. Nousi aika nopsasti päähän, kun myös viimeksi olin syönyt siellä Hyvinkäällä toissa-aamuna..
Davella oli seurv. päivänä töitä, joten se lähti jo sunnuntaina takaisin Lontooseen. Käytiin saattamassa se lentokentälle, sitten sinkoiltiin pitkinpoikin Helsinkiä tekemässä sitä tätä ja tuota. Roudaa, vie, hoitaa, roudaa, that kind of stuff..
Ilta aloitettiin Damianin ja Ericin kanssa muutamilla Bar Bäkkärillä. Nauratti kyllä, kun Eric oli lahjoittanut bäksylle Semifinalissa keikalla hajoittamansa basson. (Siitä varmaan unohdin mainita, Eric tosiaan pisti Järvenpäässä ja semissä keikkojen loppupuolella pari bassoa paskaksi, oikein olan takaa, viiteen osaan.) Eli bäksyn kantalaiset, kun näette hajoitetun basson tiskin luona, katossa nimmaroituna, se oli sitten tämä!
Bäksystä mentiin vihdoin pysyvästi keikkapaikalle Bar Baseen. Tiedossa oli siis akustista musiikkia, ei niinkään yhtä bändiä kerrallaan, vaan 2 bändin yhteiset jamittelut. Jäsenet vaihtuivat parin biisin välein ja soittoa kuultiin päälle pari tuntia.
Pekko, Damian, Eric, Steve , Timo
Pekko, Danny
No tässä kaikki Tangot jotka olivat paikalla. Timo, Steve, Danny, Vera.
Öö.. Damianin kylki, Eric, Steven kylki, Danny ja Timo.
Veraaaa!
Look, I just came out from wedding, and here's my tie! Steve ja
rikkonainen basson kaula.
Joo tosiaan, nähtiin kaikki laulajat rummuissa ja kitarassa, muutama ei-näissä-bändeissä-rumpali, kokoajan eri kitaristit, joskus neljä kitaraa eikä bassoa, jokus 2 basistia vaihteli.. lista vaan jatkuisi. Muakin pyydettiin bassoa/kitaraa rämpyttämään, mutta mä tosiaan olen rämpyttelijä enkä soittaja niiden rinnalla. No way! En nolaa itseäni tällä kertaa, kiitos!
Keikan jälkeen jengi alkoi lähteä eri suuntiin, mutta mä, Steve, Wille, Eric, Damian, Misty ja Ansku jäätiin pitämään hauskaa Baseen. Sellanen epämääräinen "Sotashakkia, suukkoja ja shotteja" -yö. Don't even ask!
Pilkun jälkeen jäätiin vielä Basen eteen varmaan tunniksi pälättämään samaisten heppujen kanssa, Willeä lukuunottamatta. Just sitä perus I love youuuuuu-meininkiä.
Loppujen lopuksi muiden kadottua mä, Steve, Ansku ja Eric lähdettiin kävelemään rautatieasemalle päin. Mä sain kuningasidean mennä "yöksi" kotiin. Ansku talutti Erickiä, raukkaparka olisi muuten kaatuillut. Alkoi sataa aivan kaatamalla, mä kävelin Steven kanssa käsikädessä, juteltiin ja pussailtiin samalla..
Vaan tiet erosi keskellä manskua, sen piti mennä hotellille. Kutsui myös mut sinne, mutta tiedettiin että se ei ole hyvä idea, kun se hotellihuone on jo valmiiksi täyteen ahdettu eikä muut hotellilla pitäisi ideasta vielä ylimääräisistä, joten jätettiin asia haikeina sikseen.
Mun juna lähti Helsingistä klo 5.20 aamuyöllä. Jopa nuori konnaripoika nauroi mun harakanäänelleni ja kuinka pahoissa mä olin muutenkin, etenkin kun ostin juniorilipun.. Siellä mä sitten junassa notkuin muutaman tunnin vaan hymyillen ja puoli-unessa. En vaan voinut nukahtaa, etten mee Tampereesta ohi.
Riihimäen kohdalla mä havahduin siihen että juna oli pysähdyksissä. Nousin ylös kun luulin että ollaan Tampereella. Kurkkasin vielä ikkunasta varmistaakseni asian. Urpona huuhdahdin sitten " eiku perkele!" ja istuin takaisin. Kuului vaan kun tyypit vaunun toisessa päässä repesivät nauramaan.
Viialan ja Lempäälän kohdalla (n. klo 6.40 ) nousi kyytiin ihmisiä, jotka oli menossa töihin. Oli niiden kunnollisten maanantai-herääjien keskellä vähän eksynyt olo, kun ei ollut itse vieläkään nukkunut ja olin ihan kännissä edelleen, nauroin vaan tyhmänä itekseni ja katselin mun kenkiä..
Tampereella nappasin taksin ja tulin kotiin Kalevaan. Kämppikseni Satu oli aamuröökillä, ja mä hoipertelin siihen viereen " iltaaa, mä taidan mennä nukkumaan. Btw, oon kai ihastunu". Satu vaan katsoi mua päästä varpaisiin " et taida olla kouluun tulossa.."
Ollaan pidetty yhteyttä porukkaan ja Lontooseen lähden joulukuussa kyllä juu.
Tango-kiertue oli mahtava. Mä tosiaan toivon, että joku päivä voisi vetäistä saman uusiksi. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti